Myrskylän kirkon tarina

Myrskylän kirkkorakennuksen ja kirkonmäen historiasta verkosta löytyneiden julkisten tietojen perusteella (kolme kirkkoa) koonnut täksi epäviralliseksi tarinaksi Myrskylän seurakunnan kirkkovaltuutettu Aku Eronen. Arviot ja johtopäätökset ovat kirjoittajan.

Sijainti: Kirkonkylä, Myrskylä - Kirkkojärven ranta
Nykyinen kirkko: puinen, tasavartinen ristikirkko, 650 paikkaa
Vihitty käyttöön: 3.10.1803
Valmistui lopullisesti: 1824 (ovet lopulliseen muotoon)
Kirkonmäki: valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY)

1) Kolme kirkkoa - sama tarina, kolme rakennusta
Ensimmäinen kirkko (1600-luvun alku)
Myrskylän ensimmäinen kirkko valmistui 1611 (joidenkin tietojen mukaan 1604). Se ehti olla käytössä vain noin 20 vuotta, ja kaivauslöytöjen perusteella sen uskotaan palaneen.
Miksi se rakennettiin?
Seudulla oli tarve omalle rukous- ja kokoontumispaikalle jo ennen kuin Myrskylästä tuli oma seurakunta.

Toinen kirkko (1639-1800)
Kun Myrskylän seurakunta erotettiin Pernajasta vuonna 1636 kuningatar Kristiinan päätöksellä, seurakunta vakiintui ja toinen kirkko valmistui 1639 (edellisen paikalle / hyvin lähelle).
Tämä toinen kirkko palveli pitkään, mutta purettiin huonokuntoisena vuonna 1800. Sen sijainti oli kymmeniä metrejä nykyisestä kirkosta kaakkoon, ja paikalla on muistokivi vanhalla hautausmaalla.
Perintö, joka siirtyi uuteen kirkkoon:
Nykyisessä kirkossa on esineistöä ja muistumia edellisestä kirkosta: esimerkiksi saarnatuoli (merkintä “Renoverat Anno 1682”) sekä vaakunoita.

Nykyinen, kolmas kirkko (1797- )
Nykyinen kirkko syntyi tilanteessa, jossa toinen kirkko oli käytännössä tiensä päässä. Rakentamisesta tuli koko pitäjän yhteinen ponnistus - talkoovoimin ja velvoitepäivin, mutta myös lahjoituksin ja myöhemmin avustuksin.

Myrskylän kirkko rakennettiin pääosin talkoovoimin. Kuva: Aku Eronen.

2) Suunnittelu käynnistyy - päätökset, ihmiset ja aikajana
Päätös rakentaa uusi kirkko
Rakentamisesta tehtiin päätös pitäjänkokouksessa 9.6.1797 Porvoon piispan ja Myrskylän kirkkoherran Zacharis (Zachris) Cygnaeuksen johdolla. Rakentajaksi päätettiin kutsua ruoveteläinen kirkonrakentaja Mats (Matts) Åkergren (Askolan kirkon tekijä). Rakentamissuunnitelma aloitettiin Tukholmassa vuonna 1797.
Mikä kirkosta haluttiin?
Piispa Cygnaeus piti tärkeänä, että kirkkoon saataisiin korkea torni ja juhlavampi olemus kuin monissa intendenttikonttorin “loivakattoisissa” tyyppikirkoissa. Hän myös kirjelmöi Tukholmaan intendenttikonttoriin ulkoasun parantamiseksi.

3) Rakentaminen käytännössä - rahoitus, materiaalit, talkoot ja ongelmat
Rahoitusratkaisut ja materiaalivelvoitteet
Kirkon alkurahoitukseksi päätettiin kerätä 2 riikintaaleria manttaalilta, ja varat talletettiin kapteeni Falckille Koskenkylän tehtaalle korkoa kasvamaan.
Lisäksi päätettiin, että jokainen manttaali toisi työmaalle 55 kuormaa kiviä (yhteensä arviolta 1500 kuormaa) sekä liuskeita. Työvelvoitteet jaettiin torppatyypeittäin, ja laiminlyöntejä oli lähteiden mukaan vähän.
Valtakunnallinen keräys:
Lupa keräykseen saatiin 17.2.1801 (Porvoon ja Turun hiippakuntien alueella), ja tuotto käytettiin ikkunalaseihin.
Työvoima: talkoohenki ja velvoitepäivät
Itäväylän haastattelussa kirkon ylläpidosta ja historiasta kertovat luottamushenkilöt korostavat, että kirkko on “käytännössä rakentunut myrskyläläisten talkoovoimin”: sopimusten ja päätösten perusteella talojen tuli tuoda puuta manttaalin mukaan, ja työmaalla piti olla vähintään 40 miestä jokaisena arkipäivänä.
Rakennusvaiheessa myös ruokahuolto oli iso ponnistus: “melkoinen vilske pari vuotta”.

Rakennushankkeen “kriisi”: Åkergren irtisanoo
Kesällä 1801 syntyi selvä ristiriita palkkioista ja ehdoista:

Piirustukset olivat pitäjänkokouksen käytössä 24.6.1801, ja kirkosta tuli aiottua suurempi.

Åkergren halusi korottaa palkkiotaan (ja esitti erikoisiakin ehtoja, kuten voita asukasta kohden).

Hän sanoi työsopimuksensa irti.

16.6.1801 pitäjänkokous valtuutti piispan ottamaan yhteyttä Åkergreniin, ja sopimus syntyi uudelleen.

Rakennustöiden aloitus:
Rakennustyöt alkoivat kesällä 1801. Rakennusvalvojana toimi Cygnaeuksen sijainen, varapastori Relander (korvaus mainitaan lähteissä viljana).
Huom: Itäväylä kertoo hinnasta ja Åkergrenin vaatimuksista (100 -> 150 riikintaaleria ja lisää elintarvikkeita), Wikipedia tarkentaa useita palkkio- ja maksueriä.
Vihkiminen ja lopullinen valmistuminen

Kirkko vihittiin käyttöön 3.10.1803, vihkijänä Porvoon hiippakunnan piispa Zachris Cygnaeus.

Kirkko valmistui täysin 1824, jolloin ovet saivat lopullisen muotonsa.

Materiaalin kierrätys: puretun kirkon hirret
Kun toinen kirkko purettiin, kapteeni Falck hankki puretun kirkon hirsiä ja järjesti ne omaan käyttöönsä (mm. kartanorakentamiseen).

4) “Koska kivirappuset ja ovet tulivat?” - ulko-ovet ja portaat
Itäväylän mukaan kirkolla oli valmistuessaan tilapäiset ulko-ovet ja puiset ulkoportaat. Kirkko sai jykevät ovet ja kiviportaat 1830-luvulla.
Lisäksi Wikipedia toteaa, että 1824 ovet saivat lopullisen muotonsa (eli ovien kehitys tapahtui vaiheittain: käyttöönotto 1803 -> lopullinen ovimuoto 1824 -> järeämmät ovet ja kivirappuset 1830-luku lähteen mukaan).

5) Kirkonmäen muut rakennukset: kellotapuli ja kulttuuriympäristö
Kellotapuli (1770-luku)
Kellotapuli on kirkkoa vanhempi. Sen vuosiluvuissa on lähteissä pientä vaihtelua:

Wikipedia kertoo tapulin valmistuneen 1772 ja liittää sen tekijäksi linnoitusrakennusmestari Gotthard Flensborgin.

Seurakunnan sivu puhuu tapulista “n. vuonna 1780”.

Myös Wikipedia-sivun kuvatekstissä esiintyy 1780.

Tulkinta: Tapuli on joka tapauksessa 1700-luvun lopulta ja selvästi kirkkoa (1803) vanhempi, mikä tekee kirkonmäestä ajallisesti kerroksellisen kokonaisuuden.

6) Kirkon sisätilat ja lahjoitukset - mitä ja kenen ansiosta?
Alttaritaulu (lahjoitettu)
Alttaritaulu “Vuorisaarna” on Dora Wahlroosin maalaama (vuosi lähteissä 1896/1897), ja sen lahjoittivat myrskyläläiset talolliset/rusthollarit Karl Creijula ja Frederika Smolander (lahjoitusvuosi 1901).

Saarnastuoli on vanhempaa perua kuin itse kirkko: se on siirretty edellisestä, vuonna 1639 valmistuneesta kirkosta, joka purettiin huonokuntoisena vuonna 1800 uuden kirkon tieltä. Siirto liittyi käytännössä siihen, että uutta puukirkkoa ryhdyttiin rakentamaan kesällä 1801 pitäjänkokouksen ja hiippakunnallisen ohjauksen myötä, ja kirkko vihittiin käyttöön 3.10.1803. Saarnastuolissa on yhä näkyvissä merkintä “Renoverat Anno 1682”, eli se on kunnostettu vuonna 1682 - ja tämä vuosiluku on saarnastuolin historian varmin kiintopiste. Tekijää (veistäjää/puuseppää) ei näissä julkisissa esittelylähteissä nimetä, joten saarnastuoli jää tekijyydeltään toistaiseksi tuntemattomaksi, vaikka se onkin selvästi seurakunnan vanhimpiin ja arvokkaimpiin sisustusesineisiin kuuluva. Saarnastuolin takaseinää hallitsee keskiaikainen krusifiksi, joka entisöitiin vuoden 1939 korjauksen yhteydessä; tuolloin krusifiksista poistettiin valkoista peittomaalia ja esiin saatiin vanhempaa pintaa ja kuviointia.
Urut: hankinta Pietarista ja myöhemmät tekijät (myös yrityksiä)
Urut ovat poikkeuksellisen pitkä “matkatarina”:

Alun perin rakennettu Pietariin 1776 (Olof Schwan).

Carl Wirth korjasi/laajensi 1833.

Myrskylään urut ostettiin 1875 (600 ruplalla). Itäväylä kertoo paikallisen kiviveistäjän/hautakivikauppiaan Henrikssonin hankkineen ja lahjoittaneen urut seurakunnalle; urkuparvi rakennettiin samalla 1875.

Albanus Jurva korjasi urkuja 1902.

Suuri ennallistus/restaurointi 1978-1979:

Urkurakentamo Virtanen ja Urkurakentamo Heinrich (Heinrichin urkurakentamo) tekivät työn yhdessä (Virtanen mm. työpiirustukset ja pillistöä; Heinrich runkorakenteet ja koneistoa).

Disponoinnin ja suunnitelman teki Asko Rautionaho.

Äänityksessä mainitaan Helmuth Gripentrog ja Veikko Virtanen.

Tässä kohdassa näkyy selvästi myös “yritystasoinen” toteutusketju (Urkurakentamo Virtanen, Urkurakentamo Heinrich).

Kruunut ja vaakunat (kartanosukujen lahjoituksia)
Kirkossa on suuret kristallikruunut ja useita sukuvaakunoita, jotka on liitetty Myrskylän kartanossa vaikuttaneisiin sukuihin (mm. Forbus/Forbes, Creutz, Boije, Mellin).

Vaakunoiden tarina

Myrskylän kirkon seinillä olevat vaakunat ovat peräisin 1600-1700-luvuilta ja liittyvät Myrskylän alueen kartanoihin sekä niiden aatelissukuihin. Ne eivät ole syntyneet koristeiksi, vaan ovat osa aikansa kirkollista ja yhteiskunnallista muistokulttuuria. Aateliset ja kartanonherrat olivat paikallisseurakunnan merkittäviä tukijoita, ja heidän asemansa näkyi kirkossa muun muassa lahjoitettuina esineinä ja seinille ripustettuina hauta- ja muistovaakunoina.
Vaakunat ovat alun perin olleet vainajavaakunoita: ne asetettiin kirkkoon kartanonomistajan tai muun aatelissukuisen henkilön kuoleman jälkeen. Vaakunassa esitettiin suvun tunnus, nimi ja usein myös kuolinvuosi. Tällaiset vaakunat toimivat sekä muistomerkkeinä että näkyvinä merkkeinä suvun yhteiskunnallisesta asemasta ja yhteydestä seurakuntaan. Myrskylässä vaakunat liittyvät erityisesti alueen merkittäviin kartanoihin, kuten Malmgårdiin ja muihin pitäjän suurtiloihin, joiden omistajilla oli vahva rooli paikallishallinnossa.
Nykyiseen kirkkoon vaakunat on siirretty edellisestä, 1600-luvulla rakennetusta kirkosta 1800-luvun alussa. Siirron taustalla oli halu säilyttää seurakunnan historiaa ja jatkuvuutta edustavat esineet, vaikka kirkkorakennus itsessään vaihtuikin. Vaakunat asennettiin uuden kirkon seinille muistuttamaan menneistä sukupolvista ja siitä, kuinka kirkko on vuosisatojen ajan ollut koko pitäjän - myös sen maallisen eliitin - yhteinen tila.
Vaikka vaakunat edustavat aatelisia sukuja, niiden merkitys ei ole vain suvullinen. Ne kertovat Myrskylän seurakunnan historiasta, kirkon ja kartanoiden välisestä suhteesta sekä ajasta, jolloin kirkko toimi paitsi hengellisenä keskuksena myös paikallisen vallan ja muistin näyttämönä. Tänään vaakunat ovat arvokas osa kirkon sisustusta ja konkreettinen linkki Myrskylän 1600- ja 1700-lukujen historiaan.

7) Korjaukset ja muutokset - “pitkän elämän” aikajana
Seuraava aikajana kokoaa tärkeimmät tunnetut muutokset (julkaistujen lähteiden perusteella):
1800-luku

1803 vihkiminen käyttöön.

1824 lopullinen valmistuminen; ovet lopulliseen muotoon.

1830-luku: jykevät ulko-ovet ja kiviportaat (aiemmin tilapäiset ovet ja puiset portaat).

1875: urut Myrskylään + urkuparvi.

1890: remontti - kirkko sai ulkovuorauksen ja yläpohjan eristyksen; hankittiin lämmitystä varten valurautakamiinat ja -putket.

1900-luku

1901: alttaritaulun lahjoitus seurakunnalle.

1902: urkujen perusteellinen korjaus (Jurva).

1936: ennen 300-vuotisjuhlia - peltikatto, sisäseiniin insuliittilevyt, lämmitys uusittiin suoralla sähkölämmityksellä.

1939: keskiaikainen krusifiksi entisöitiin korjauksen yhteydessä (valkoinen maali poistettiin ja kuviot saatiin esiin).

1966: vanhat insuliittilevyt poistettiin ja korvattiin lautaseinällä.

1978-1979: urkujen ennallistus/restaurointi (Virtanen + Heinrich).

2000-luku

2014: kirkko liitettiin kaukolämpöön (taustalla sähkölämmityksen kalleus).

2018: viimeisin peruskorjaus - julkisivu ja sisäseinät maalattiin; Hanna Groos (o.s. Sariomaa) ja Niklas Groos lahjoittivat sisämaalaukseen 30 000 €.

2020: kirkkoon rakennettiin invaluiska ja inva-wc.

2020-luvun tunnustus

Myrskylän kirkko sai Itä-Uudenmaan Rakennussuojelusäätiö Salvuksen kulttuuriympäristöpalkinnon.

8) Rakennushankkeen toteuttajat ja toimijat - “ketkä olivat mukana?”
Päätöksentekijät ja vastuunkantajat (tunnetut nimet julkaistuista lähteistä)

Zacharis/Zachris Cygnaeus - Porvoon piispa, Myrskylän kirkkoherra (anneksiseurakunta), hankkeen käynnistäjä ja kirkon vihkijä.

Pitäjänkokous - teki päätökset rakentamisesta, rahoituksesta, velvoitteista ja sopimuksista.

Mats/Matts Åkergren - kirkonrakentaja, johti rakentamista.

Varapastori Relander - rakennusvalvoja rakentamisen alkaessa 1801 (lähteessä korvaus mainitaan viljana).

Kapteeni Falck - rahoitukseen ja materiaalien kohtaloon liittyvä keskeinen paikallinen toimija (varojen talletus; puretun kirkon hirret).

Vapaaehtoisväki / talkooväki

Paikalliset talot ja torpat osallistuivat päivätyövelvoittein sekä materiaali- ja työpanoksin.

Lähteissä korostuu “kirkko rakentui käytännössä talkoovoimin” - myös ylläpidossa talkootyö on jatkunut.

Lahjoittajat

Karl Creijula & Frederika Smolander - alttaritaulun lahjoittajat (1901).

Hanna Groos (o.s. Sariomaa) & Niklas Groos - sisämaalauksen lahjoitus (30 000 €, 2018).

Kartanon/sukujen lahjoitukset (kruunut ja vaakunat) mainitaan useissa lähteissä, mutta lahjoittajien kaikkia yksittäisiä nimiä ei näissä koosteissa eritellä.

Yritykset ja ammattitoimijat (julkaistuissa lähteissä nimeltä mainitut)

Rakennusvaiheen (1801-1803) osalta lähteet puhuvat pääosin rakentajasta ja pitäjän talkoovelvoitteista - nykymuotoisia urakoitsijayrityksiä ei nimetä. Sen sijaan myöhemmissä korjauksissa esiin nousee erityisesti urkutyö:

Urkurakentamo Virtanen - urkujen ennallistus (1978-1979)

Urkurakentamo Heinrich - urkujen ennallistus (1978-1979)

Huomio lähdepeitosta: Täydellinen lista “kaikista hankkeen toteutuksessa mukana olleista yrityksistä” vaatisi seurakunnan ja pitäjänkokousten arkistoista urakka-asiakirjoja, kuittikirjoja ja pöytäkirjoja (kaikkia ei ole julkisesti koottu verkkolähteisiin). Tässä on siksi mukana kaikki nimet, jotka löytyvät luotettavasti julkaistuista lähteistä.

9) Yhteenveto - Myrskylän kirkon historia pähkinänkuoressa
Myrskylässä on ollut kolme kirkkoa samalla kirkonmäen alueella:

Ensimmäinen kirkko (1611 / mahdollisesti 1604) ehti olla käytössä vain noin 20 vuotta ja todennäköisesti paloi.

Toinen kirkko valmistui 1639 seurakunnan vakiintuessa ja purettiin huonokuntoisena 1800.

Nykyinen kirkko sai alkunsa suunnittelusta ja päätöksistä 1797, rakentaminen käynnistyi 1801, kirkko vihittiin 1803 ja viimeisteltiin lopullisesti 1824. Matkan varrella koettiin sopimuskiista Åkergrenin kanssa, mutta hanke saatiin liikkeelle uudelleen piispan ja pitäjänkokouksen toimilla.

Kirkon elinkaari on ollut jatkuvaa sopeutumista: lämmitysjärjestelmät, eristys, sisäpinnat, energiatalous (kaukolämpö 2014), laaja maalauskorjaus 2018 sekä esteettömyys 2020. Samalla kirkko on säilyttänyt vanhoja kerrostumiaan - esineistöä, vaakunoita, urut ja kirkonmäen kokonaisuuden arvon.

10) Ennuste tulevaisuudesta - mihin suuntaan kirkko todennäköisesti kehittyy?
Todennäköiset painopisteet seuraavina vuosikymmeninä:

Rakennusperinnön hoito: puukirkon vaippa, maalauspinnat, perustusten ja kosteusteknisen toiminnan seuranta (puurakennuksen perusrytmi: huoltomaalaukset, katon ja sadevesien hallinta).

Energia ja käyttökustannukset: kaukolämmön rinnalla tai tukena voidaan tulevaisuudessa painottaa ohjauksen ja sisäilmaston “hienosäätöä” (käyttöaste vaihtelee, joten älykäs ohjaus säästää rakenteita ja rahaa).

Esteettömyys ja turvallisuus: 2020 tehdyt ratkaisut ovat askel, mutta käytön ja ohjeistuksen kehitys jatkuu (mm. reitit, opasteet, tapahtumakäyttö).

Rahoitusmalli: lähteissä korostuvat avustukset, lahjoitukset ja metsätulot korjausten mahdollistajina - sama logiikka todennäköisesti jatkuu.

Kirkon tarina on tähän asti ollut “yhteistyön malli”: velvoitteet ja talkoot 1800-luvun alussa, lahjoitukset ja avustukset 1900-2000-luvuilla. Jos tämä jatkuu, Myrskylän kirkko säilyy hyvin todennäköisesti myös tuleville sukupolville.

1. Tietojen koontilähteet

Myrskylän kirkko - Wikipedia (suomenkielinen artikkeli)
Yleistiedot kirkon historiasta, rakennusvaiheista, rakentajasta (Mats Åkergren), vihkimisestä, korjauksista, kellotapulista, urkujen historiasta sekä yksittäisistä vuosiluvuista.
Myrskylän seurakunta - seurakunnan verkkosivut
Kirkon ja kirkonmäen esittely, kellotapulin ajoitus (”n. 1780”), sisätilojen esineistö, lahjoitukset sekä seurakunnan oma historiatulkinta.

2. Media- ja lehtilähteet

Itäväylä
Haastattelut ja artikkelit Myrskylän kirkon historiasta, rakentamisesta, talkootyöstä, Åkergrenin palkkiokiistasta, urkujen hankinnasta sekä ulko-ovien ja portaiden vaiheista.

3. Rakennusperintö ja kulttuuriympäristö

Museovirasto - RKY-tietokanta
Kirkonmäen luokitus valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY), alueen historiallinen ja kulttuurinen arvo.
Itä-Uudenmaan Rakennussuojelusäätiö Salvus
Kulttuuriympäristöpalkintoa koskevat tiedot (2020-luku), Myrskylän kirkon rakennusperinnöllinen merkitys.

4. Urut ja urkurakennus

Urkujen historiatiedot (koonti useista julkaistuista lähteistä):
- Olof Schwan (urut, Pietari 1776)
- Carl Wirth (laajennus/korjaus 1833)
- Albanus Jurva (korjaus 1902)
- Urkurakentamo Virtanen ja Urkurakentamo Heinrich (ennallistus 1978–1979)
- Asko Rautionaho (disponointi ja suunnitelma)
- Äänitystiedot: Helmuth Gripentrog ja Veikko Virtanen
Tiedot perustuvat urkuihin liittyviin julkaistuihin esittelyteksteihin, Wikipediaan sekä kirkkoa koskeviin lehtiartikkeleihin.

5. Taide ja lahjoitukset

Dora Wahlroos - alttaritaulu Vuorisaarna (maalattu 1896/1897)
Lahjoitus Myrskylän seurakunnalle vuonna 1901 (Karl Creijula ja Frederika Smolander).
Kirkon sisätiloja ja esineistöä koskevat tiedot perustuvat:
- Wikipediaan
- Myrskylän seurakunnan esittelymateriaaleihin
- Itäväylän artikkeleihin

6. Historiallinen esineistö ja vaakunat

Kirkon seinillä olevia aatelissukujen vaakunoita (mm. Forbus/Forbes, Creutz, Boije, Mellin) koskevat tiedot perustuvat:
- Wikipediaan
- Seurakunnan ja kirkon esittelyteksteihin
- Yleistietoon suomalaisesta kirkollisesta muistokulttuurista 1600-1700-luvuilla

7. Huomautus lähdepeitosta

Tämä historiikki ja siihen liitetty lähdeluettelo perustuvat julkisesti saatavilla oleviin verkkolähteisiin, lehtiartikkeleihin ja viranomaisaineistoihin.
Yksityiskohtaisempi tieto (esim. kaikki urakoitsijat, yksittäiset maksuerät tai talkooluettelot) edellyttäisi Myrskylän seurakunnan ja pitäjänkokousten arkistoaineistojen (pöytäkirjat, tilikirjat, sopimukset) systemaattista tutkimusta.

Hae tästä blogista

Historiaa internetistä poimittuna